Aloittelijan info

Suomi Meloo pähkinänkuoressa, eli mitä on hyvä tietää varusteista ja muusta tärkeästä

(teksti: Pauli Heikkinen, johtomeloja)

 

Meloja ja joukkue

Suomi Meloo on melontatapahtuma, ei kilpailu. Melonta alkaa yleensä lauantaina ja päättyy perjantaina. Melajuhlan jälkeistä yötä lukuunottamatta melotaan yötä päivää. Vaikka kokonaismatkaa yleensä yli 500 km, yhdelle melojalle jää melottavaksi 100 – 200 km riippuen joukkueen koosta ja siitä, melooko joukkue jokaisella osuudella. Osuuksien pituudet vaihtelevat n. 10 km:sta noin 40 km:iin. Keskimääräinen melontanopeus tauot mukaanlukien on 5 km/h eli varsinainen melontavauhti on 6 – 7 km/h keliolosuhteista riippuen. Siis ei mitenkään kovaa vauhtia. Nopeudesta ja navigoinnista vastaa johtomeloja. Johtokajakkia ei saa ohittaa.

Ennen tapahtumaan osallistumista melojan pitäisi pystyä melomaan n. 20 km matka neljässä tunnissa. Melontakilometrejä pitäisi olla sen verran takana, ettei muutaman tunnin kajakissa istuminen vie kaikkia voimia. Samoin kannattaa totuttautua istumaan kajakissa pitkiäkin aikoja, etteväti paikat viestin aikana puudu. Yleisimmin melotaan kaksikolla, ja se onkin suositeltavaa erityisesti ensikertalaisille. Se kulkee kevyemmin kuin yksikkö ja vähemmän melonut meloja voi meloa kokeneen seurassa. Yksi osuus vuorokaudessa on sopiva rytmi. Silloin joukkueessa pitäisi olla 4 – 5 henkilöä. Pienemmällä joukkueella kannattaa jättää joku osuus väliin ja levätä välillä. Joukkueella tulee olla kippari, joka organisoi joukkueen kulkemiset ja pitää tarvittaessa yhteyttä organisaatioon sekä välittää kipparikokousten tiedot joukkueelle.

Melomiseen tarvittava teho riippuu hyvin jyrkästi melontanopeudesta. Nopeuden kaksinkertaistaminen vaatii kahdeksankertaisen tehon. Vastaavasti 10 % nopeuden lisä vaatii n. 33 % tehonlisäyksen. Jonon hännillä tapahtuu aina jojo-ilmiötä ja siten melonta on siellä paljon raskaampaa kuin johtokajakin lähellä. Siispä kannattaa pysytellä joukon keulilla – kuitenkin jotokanootin takana, jos haluaa päästä helpoimmalla. Menoa helpottaa myös toisen peräaallossa melominen eli peesaus.
 

Kalusto ja muut varusteet

Suurin osa joukkueista käyttää kajakkikaksikkoja. Niitä on yleensä kaksinkertainen määrä yksiköihin nähden. Jonkin verran on myös avokanootteja eli inkkareita.

Useimmat tänä päivänä myynnissä olevat kajakit soveltuvat Suomi Meloo –viestiin. Ne ovat riittävän pitkiä (yksikkö vähintään 5 m ja kaksikko vähintään 6 m) ja niissä on riittävät varusteet. Kaluston täytyy olla itsestään kelluvaa. Moderneissa kajakeissa on ilmatiiviit lastausluukut molemmissa päissä. Jos ei ole, niin silloin kelluvuus on varmistettava esimerkiksi ilmapussein. Pelastamista varten kalustossa tulee olla kestävät kantolenkit tai –kahvat.

Pääsääntö on se, että jokainen liikkuva osa on vikaantuva osa. Herkin osa rikkoontumaan on peräsinlaitteisto (vaijerit, polkimet ja itse peräsin). Joukkueen tulisi huolehtia siitä, että ohjainlaittet ovat kunnossa ja että mukana on tarvittavia korjausvälineitä. Myös yksiköiden nostoevät saattavat käytössä vaurioitua. Kalusto on aina tarkastettava ennen vesille lähtöä.

Avokanoottia Suomi Meloo –tapahtumassa käyttävät melojat ovat yleensä hyvin kokeneita ja osaavat valita kaluston asianmukaisesti. Markkinoilla on jonkin verran ns. mökki-inkkareita, jotka ovat liian lyhyitä ja samalla hitaita. Ensikertalaisen olisi syytä varmistaa kokeneelta inkkarimelojalta, soveltuuko hänen avokanoottinsa tapahtumaan, tai sitten voi valita kajakin inkkarin sijaan.

Kajakin lisäksi pakolliset varusteet ovat melat, aukkopeitot ja melontaliivit.

Jokaisella melojalla on oltava melontaliivi. Liivin tulee kannattaa n. 5 kg punnus uppoamatta. Varsinaiset pelastusliivit ovat kömpelöt melontaan. Koska melojat eivät ole samankokoisia, olisi hyvä, jos kaikille melojilla olisi henkilökohtaiset liivit. On ainakin varmistuttava siitä, että jokaisella on sopivankokoiset liivit.

Vesillä on allokkoa niin tuulella, koskessa kuin muun vesiliikenteen takia. Aukkopeitto estää veden pääsemisen kajakin sisään. Avokanootissa aukkopeitto ei ole pakollinen, mutta vaikeissa olosuhteissa suositeltavaa. Useampi aukkopeitto kajakkia kohti takaa sen, että ainakin joskus saa päälleen kuivan peiton, kunhan muistaa kuivattaa kastuneet peitot.

Mela on kajakin/kanootin jälkeen tärkein työkalu. Yleensä myynnissä olevat kajakkimelat ovat riittävän keveitä meloa sekä kestäviä. Mela saa olla mielummin lyhyt kuin pitkä. Sopiva melanpituus miehelle on korkeintaan 220 cm tai lyhyempi ja naiselle muutama sentti vähemmän. Missään tapauksessa ei pidä ottaa 240 cm pitkää melaa kajakkiin. Sillä melominen käy hyvin äkkiä raskaaksi. Puuvartinen mela on lämmin käteen viileämmälläkin kelillä. Hiilikuituinen mela on puolestaan kevyin, mutta samalla myös kallein. Suomi Meloo –viestin melontanopeuksilla melan valinta ei ole kriittinen. Pääasia, että sillä on hyvä meloa ja että se ei tee rakkuloita käsiin. Kannattaa siis totutella etukäteen ja etsiä itselleen sopiva työkalu.

Suomi Meloo -tapahtuman reitille osuu toisinaan koskia. Osa koskista on mahdollista ohittaa kanavan kautta. Johtomelojat sekä turvapäällikkö antavat ohjeita kulloisestakin koskesta.

Pääsääntö on se, että koskiin menevät vain sellaiset melojat, joilla on koskikokemusta. Jos koski on riittävän turvallinen, voi vähemmälläkin koskikokemuksella lähteä koskeen. Yleensä kannattaa olla kokeneen koskimelojan mukana kaksikon etuaukossa. Jos koski soveltuu aloittelijalle, siitä kerrotaan kipparikokouksissa. Moni onkin saanut ensikosketuksen koskimelontaan Suomi Meloo –viestissä valvotuissa ja turvallisissa olosuhteissa. Koskessa on aina käytettävä kypärää. Muita erityisvarusteita ei välttämättä tarvita. Koskessa on aina mahdollista, että sattuu kaatumaan. Kaatumista ja kajakista poistumista olisi hyvä harjoitella etukäteen. Eskimokäännös luonnollisesti pelastaa uintireissulta, mutta aina se ei onnistu kokeneeltakaan melojalta. Silloin on vain annettava kajakin rauhassa mennä kokonaan ylösalaisin. Sen jälkeen avataan aukkopeitto ja pujottaudutaan rauhallisesti pois kajakista. Liivit tuovat melojan nopeasti pintaan, vaikka suunnat olisivat hetken aikaa hukassakin. Pelastajat noukkivat melojat ja kaluston rantaan tai auttavat melojat takaisin kajakkiin vesillä ollessa.

Erilaiset keliolosuhteet edellyttävät sopivaa varustusta. Sää voi vaihdella pikkupakkasesta paahtavaan helteeseen ja tyynestä ukkosmyrskyyn.

Koska keli saattaa vaihtua melontaosuuden aikana, eri keleihin on syytä varautua. Mukana pitäisi olla aina vaihtovaatteet vesitiiviisti esimerkiksi melontasäkkiin pakattuna. Aurinkoa vastaan suojaudutaan päähineellä, pitkähihaisella puserolla ja aurinkovoiteilla. Melonta-anorakki pitää hyvin tuulta ja sadetta. Melojan yleisin vaiva on jännetupin tulehdus ranteessa. Kaikilla olisi hyvä olla neopreeniset rannesuojat. Niitä voi ostaa esimerkiksi Suomi Meloo –myyntiryhmältä. Kovempaan viimaan ja kylmään kannattaa ottaa melaan kiinnitettävät melontarukkaset. Niillä pärjää pikkupakkasessakin.

Helteellä on tärkeää suojata itsensä auringonpaisteelta sopivalla päähineellä sekä aurinkorasvalla. On hyvin tärkeää, että pitää huolen nestetasapainosta. Aurinkoisella säällä ja pienessä tuulenvireessä hiki haihtuu nopeasti iholta eikä hikoilua välttämättä edes huomaa. Pidä siis aina mukana riittävästi juomaa. Samoin pikkupurtavaa on hyvä olla saatavilla. Pidemmillä osuuksilla pidetään maataukoja, joiden aikana on hyvä nauttia retkieväistä: kahvista, teestä, voileivistä, hedelmistä, yms.

Majoitus ja ruokailu

Viime vuosina asuntoautojen määrä Suomi Meloo –tapahtumassa on kasvanut. Siinä hoituu niin nukkuminen kuin kokkaaminenkin. Muutamia asuntovaunujakin on mukana, mutta niitä ei kannata viedä ahtaimmille vaihtopaikoille. Joissakin paikoissa on mahdollista vuokrata mökkejä, mutta osa joukkueista majoittuu edelleen telttoihin.

Useimmilla vaihtopaikoilla paikalliset toimijat järjestävät ruokailupalveluita kohtuulliseen hintaan. Parhaimmillaan kenttäolosuhteissa tarjottu aamiainen on päihittänyt monet hotelliaamiaiset. Joillakin vaihtopaikoilla on myös saunomismahdollisuus. Tietoja vaihtopaikkapalveluista on jaettu joukkueille ja niistä saa tietoa myös SuomiMeloo –viestin www-sivuilta.
 

Turvallisuus

Organisaatio seuraa jatkuvasti säätilannetta ja tiedottaa siitä joukkueille. Jos keliolosuhteet ovat vaativat, osuutta suositellaan ainoastaan kokeneille melojille. Siksi on tärkeää, että joukkueet pystyvät joustavatsi muuttamaan melontajärjestystä, jos se sääolojen takia on tarpeen, tai tarvittaessa jättävät kyseisen osuuden melomatta.

Turvaryhmä seuraa viestiä koko ajan ja pitää jatkuvasti yhteyttä johtomelojaan. Jos joku kaatuu tai turvaryhmää tarvitaan jostakin muusta syystä, nostetaan mela pystyyn merkiksi.
 

Melojan käyntikortti

Niin vaihtopaikoilla kuin maatauoillakin meloja jättää jälkeensä käyntikorttinsa. Se on ei mitään.

Tyhjät juomapullot, hedelmien kuoret, yms. kulkevat mukana kevyemmin kuin täydet juomapullot ja kokonaiset hedelmät. Kaikki jätteet laitetaan niille kuuluviin paikkoihin – ei luontoon. Hyvin usein paikalliset vaihtopaikkatoimijat ovat ihmetelleet ja kiitelleet Suomi Meloo –väkeä sen siisteydestä. Toimitaan samoin siis jatkossakin.

 

Auttajia löytyy aina